Peruna ei ole pahasta, paitsi jos se puuttuu mahasta
No joo, runoilijaksi minusta ei ole, joten jätetään riimittely tuohon. Viimeaikaista ruokakeskustelua tulee seurattua perunamiehen, mutta myös urheilevan ihmisen näkökulmasta. Itse yritän juosta, suunnistaa, jumpata ja pyöräillä sen, mitä töiltäni ehdin. Tavoitteitakin olisi, sillä kilpailuhengen puutteesta minua ei ole koskaan syytetty.
Urheileminen vaatii riittävää ja monipuolista ruokavaliota. Omalla kohdallani se tarkoittaa sitä, että lautaselle eksyy lautasmallin mukaan puolet salaattia ja sitten se toinen puoli lihaa ja lisukkeita. Työpaikkalounaalla tuo onnistuukin varsin hyvin, mutta kotona vaaditaan puolison välistä tiukkaakin painostusta.
Lisukkeissa olen kaikkiruokainen eli perunat, pastat ja riisit kyllä maistuvat. Hiilihydraatit ovat ehdottoman tärkeitä kunnon kehittymisen ja ylläpidon kannalta, joten en voi kuvitellakaan heittäväni niitä pois. Eipä taitaisi maratonista tulla mitään ilman hiilihydraatteja. Eikä tavoitteen varmaan tarvitse olla maraton, että monipuolisesta ruokavaliosta hyötyisi.
Se valitsenko perunan, pastan vai riisin perustuu yleensä puhtaasti sen hetkiseen tunnelmaan. Perunaa puoltaa se, että tiedän sen tulevan koti-Suomen tuottajilta, ja sen ekologiset arvotkin ovat kohdallaan verrattuna kilpailijoihin. Glykeemisistä indekseistä sekä hiili- ja vesijalanjäljistä kirjoittanee joku minua tietävämpi, joten ei niistä sen enempää.
Täysin epätieteellisen näkemykseni mukaan tärkeintä on, ettei syö jatkuvasti enempää kuin kuluttaa. Peruna kuuluu olennaisena osana ainakin minun ruokavaliooni. Korostan, että vain osana. Paitsi ehkä uusien pottujen aikaan. Silloin kun Annabelleä maistelee, niin ei siinä muuta enää kaipaa.
- Aki -
